Miksi lyöt lyötyä Päivi Räsänen? — Perustietoa raskaudenkeskeytyksistä Suomessa

Helmikuun viimeisenä päivänä A-studiossa käsiteltiin kristillisdemokraattien abortteihin liittyviä lakialotteita, joista toinen vaatii lääkäreille oikeutta kieltäytyä suorittamasta raskaudenkeskeytystä, mikäli se on vastoin heidän (kristilistä) vakaumustaan ja toinen vaatii sikiön sairauden vuoksi suoritettavien aborttien raskausviikkorajan alentamista 24 viikosta 20 viikkoon. Aborttilain tiukennusta nämä poliitikot perustelevat halulla vähentää abortteja ja erityisesti jälkimmäistä sillä, että nykymenetelmillä voidaan 22 raskausviikon jälkeen syntyneitä keskosia voidaan pitää hengissä, joten on väärin abortoida sikiö, joka periaatteessa on elinkelpoinen. Kuulostaa vakavalta, on siis hyvä tarkastella, millaisesta ongelmasta oikeastaan on kyse.

Suomessa raskauden keskeyttäminen on sallittu sosiaalisista ja lääketieteellisistä syistä. Edellisten vuoksi raskaus voidaan kahden lääkärin suostumuksesta keskeyttää ennen 12. raskausviikon päättymistä tai ennen 20. raskausviikon päättymistä erityisen painavista sosiaalisistä syistä Valviran päätöksellä. Mikäli sikiöllä todetaan vakava sairaus, keskeyttäminen on mahdollista 24. raskausviikon loppuun saakka. Mikäli naisen henki tai terveys on vaarassa, ylärajaa ei ole.

Alla on kuvio, jossa ovat mukana vuosittain Suomessa tehdyt abortit ja synnytykset (lähde THL). Edelliset on jaoteltu ryhmiin raskauden keston mukaa. Kuviosta näkyy, että lähes kaikki abortit Suomessa tehdään jo ennen 8. raskausviikon päättymistä. Päivi Räsänen on huolissaan niistä noin sadasta vuosittaisesta keskeytyksestä, jotka tehdään 20. raskausviikon alkamisen jälkeen. Suomessa tehdään nykyisin vuosittain noin 10 000 aborttia. Se vastaa alle 15 prosenttia sellaisista raskauksista, jotka eivät pääty keskenmenoon. Prosentti raskaudenkeskeytyksistä tehdään 20. raskausviikon jälkeen. Osuuus on niin pieni, ettei sitä meinaa edes a.o. kuviosta nähdä, vaikka nämä keskeytykset on merkitty eri värillä kuin muut kuvion raskaudet.

 

Raskaudenkeskeytykset ja synnytykset

Useimmat abortit tehdään, koska alkanut raskaus ei ollut toivottu. Tästä ei kuitenkaan ole kyse niiden raskaudenkeskeytysten kohdalla, joita vastaan KD on lähtenyt taistelemaan. Nämä keskeytykset tehdään, koska sikiö on vakavasti sairas. Osa vakavista sairauksista voidaan varmuudella diagnosoida vasta 22. raskausviikolla, joten rajan laskeminen ei ole lääketieteellisesti perusteltua. En ymmärrä, miksi KD haluaa lyödä Raamatulla vanhempia, jotka varmasti ovat elämänsä vaikeimman ratkaisun edessä päätyessään keskeyttämään toivotun raskauden sikiön vakavan sairauden vuoksi. Vaikka terve keskonen voidaan pitää hengissä jo 22. raskausviikon jälkeen, abortoidut sikiöt eivät kuulu tähän ryhmään, sillä ne eivät ole terveitä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät abortit vähene lakeja tiukentamalla. Ainoa tehokas tapa vähentää abortteja on ehkäisy. Raskaudenehkäisyvälineitä tulee olla saatavilla helposti ja edullisesti. Ihmisten on myös osattava käyttää niitä, joten koulutukseen ja tiedotukseen tulee panostaa. Toinen tehokas keino on taata neuvontaa ja tukipalveluita naisille, jotka ovat abortin juuri hankkineet. Etenkin jälkimmäisessä on Suomessa puutteita.

Ehdotan, että kaikki, jotka ovat suomalaisista (kansainvälisesti muuten melko alhaisista) raskaudenkeskeytysluvuista huolissaan, keskittäisivät voimavaransa ehkäisyneuvontaan, abortin jälkeiseen uskonnollisesta vakaumuksesta vapaaseen neuvontaan sekä köyhyyden poistamiseen. Tällöin varmasti raskaudenkeskeytykset vähenisivät entisestään.

Koska emme elä maailmassa, jossa sattumia ja vahinkoja ei tapahdu, abortteja tullaan varmasti aina jonkin verran tekemään. Siitä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan niin kauan kuin turvallisia raskaudenkeskeytyspalveluita on saatavilla ja abortin jälkeistä apua tarjotaan niille naisille, jotka sellaista kaipaavat.

Linkkejä

Advertisement

Kuntavaalit 2012: kuka voitti?

Viime kuntavaalien jälkeen keskusteltiin pitkään, millaisesta jytkystä Perussuomalaisten kannatuksessa tällä kertaa oli kyse. Vaali-illan tiimellyksessä mainittiin ainakin semi-jytky, pikkujytky ja jööti. Jotta tätä kammottavaa sanaa ei tarvitsisi enää tulosten analysoinnissa mainita, päätin ottaa selvää, ketkä näissä vaaleissa todella voittivat.

Vaikka niin kutsuttu nukkuvien puolue oli monien keskustelijoiden mielestä avainasemassa, en keskity äänestämättäjättäneiden analisointiin. Syitä tähän on kaksi. Ensinnäkin valta on demokratiassa niillä toimijoilla, joiden suhteellinen ääniosuus on suurempi kuin muiden. Toiseksi kuntavaalien äänestysprosentti ei itse asiassa ollut poikkeuksellisen alhainen.

Vertaan vuoden 2012 kuntavaalien tuloksia paitsi edellisiin kunnallisvaaleihin, myös viime vuoden eduskuntavaaleihin. Vaikka kyseessä on erilaiset vaalit, jolloin vertailuun pitää suhtautua varauksella, muuttivat 2011 eduskuntavaalit Suomen puoluekentää niin radikaalisti PerSujen rakettimaisen nousun myötä, ettei vertailua voi jättää tekemättäkään.

Kuva 1 näyttää puolueiden kannatuksen kuntavaaleissa 2012 suhteessa niiden kannatukseen edellisissä kunta- ja eduskuntavaaleissa. Verrattuna edellisiin kuntavaalehin, Perusuomalaiset yli kaksinkertaistivat suhteellisen äänisaaliinsa, mutta verrattuna eduskuntavaaleihin 2011, kannatus oli 0.65-kertainen eli 35 prosenttia pienempi.

Kuntavaalit 2012
Kuva 1. Puolueiden suhteellinen kannatus verrattuna kuntavaaleihin 2008 ja eduskuntavaaleihin 2012.

Verrattuna viime kuntavaaleihin kaikkien muiden puolueiden paitsi PerSujen kannatus laski. Tämä ei ole yllättävää, kunhan pidetään mielessä, että käsittelemme suhteellisia lukuja. Kun kentälle ilmestyy uusi toimija, joka kahmii suhteellisesti enemmän ääniä kuin koskaan aikaisemmin, muiden puolueiden suhteellinen kannatusosuus väistämättä laskee. Verrattuna eduskuntavaaleihin, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kannatus laski ja Vasemmistoliiton pysyi jokseenkin samana. Kaikkien muiden puolueiden kannatus nousi, vaikkakin vaatimattomasti.

Näyttää siltä, että Perussuomalaisten viime eduskuntavaaleissa aloittama nousu on (tulkinnasta riippuen) kääntynyt laskuun tai vähintäänkin hidastunut. Suomalainen puoluekenttä on palaamassa takaisin tilanteeseen, jossa se oli ennen jytkyä.

Kuva 2. Puolueiden suhteellinen ääniosuus sekä suhteellinen osuus valtuustopaikoista.

Toinen jännittävä kuntavaalimatematiikkaan liittyvä huomio on, että 18 prosentin kannatuksella Keskusta onnistui kahmimaan itselleen kolmanneksen Suomen valtuustopaikoista (kuva 2). Tämä johtuu siitä, että pienissä kunnissa on enemmän valtuustopaikkoja äänestäjää kohden kuin suurissa ja Keskustan kannatus on perinteisesti vahvimmillaan maaseudulla. Huolimatta tästä selityksestä, en voi olla miettimättä, millaisia vaikutuksia tällä on puolueiden näkyvyyteen ihmisten arjessa tai kuntauudistuksen edistämiseen paikallistasolla.