Viime kuntavaalien jälkeen keskusteltiin pitkään, millaisesta jytkystä Perussuomalaisten kannatuksessa tällä kertaa oli kyse. Vaali-illan tiimellyksessä mainittiin ainakin semi-jytky, pikkujytky ja jööti. Jotta tätä kammottavaa sanaa ei tarvitsisi enää tulosten analysoinnissa mainita, päätin ottaa selvää, ketkä näissä vaaleissa todella voittivat.
Vaikka niin kutsuttu nukkuvien puolue oli monien keskustelijoiden mielestä avainasemassa, en keskity äänestämättäjättäneiden analisointiin. Syitä tähän on kaksi. Ensinnäkin valta on demokratiassa niillä toimijoilla, joiden suhteellinen ääniosuus on suurempi kuin muiden. Toiseksi kuntavaalien äänestysprosentti ei itse asiassa ollut poikkeuksellisen alhainen.
Vertaan vuoden 2012 kuntavaalien tuloksia paitsi edellisiin kunnallisvaaleihin, myös viime vuoden eduskuntavaaleihin. Vaikka kyseessä on erilaiset vaalit, jolloin vertailuun pitää suhtautua varauksella, muuttivat 2011 eduskuntavaalit Suomen puoluekentää niin radikaalisti PerSujen rakettimaisen nousun myötä, ettei vertailua voi jättää tekemättäkään.
Kuva 1 näyttää puolueiden kannatuksen kuntavaaleissa 2012 suhteessa niiden kannatukseen edellisissä kunta- ja eduskuntavaaleissa. Verrattuna edellisiin kuntavaalehin, Perusuomalaiset yli kaksinkertaistivat suhteellisen äänisaaliinsa, mutta verrattuna eduskuntavaaleihin 2011, kannatus oli 0.65-kertainen eli 35 prosenttia pienempi.

Verrattuna viime kuntavaaleihin kaikkien muiden puolueiden paitsi PerSujen kannatus laski. Tämä ei ole yllättävää, kunhan pidetään mielessä, että käsittelemme suhteellisia lukuja. Kun kentälle ilmestyy uusi toimija, joka kahmii suhteellisesti enemmän ääniä kuin koskaan aikaisemmin, muiden puolueiden suhteellinen kannatusosuus väistämättä laskee. Verrattuna eduskuntavaaleihin, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kannatus laski ja Vasemmistoliiton pysyi jokseenkin samana. Kaikkien muiden puolueiden kannatus nousi, vaikkakin vaatimattomasti.
Näyttää siltä, että Perussuomalaisten viime eduskuntavaaleissa aloittama nousu on (tulkinnasta riippuen) kääntynyt laskuun tai vähintäänkin hidastunut. Suomalainen puoluekenttä on palaamassa takaisin tilanteeseen, jossa se oli ennen jytkyä.

Toinen jännittävä kuntavaalimatematiikkaan liittyvä huomio on, että 18 prosentin kannatuksella Keskusta onnistui kahmimaan itselleen kolmanneksen Suomen valtuustopaikoista (kuva 2). Tämä johtuu siitä, että pienissä kunnissa on enemmän valtuustopaikkoja äänestäjää kohden kuin suurissa ja Keskustan kannatus on perinteisesti vahvimmillaan maaseudulla. Huolimatta tästä selityksestä, en voi olla miettimättä, millaisia vaikutuksia tällä on puolueiden näkyvyyteen ihmisten arjessa tai kuntauudistuksen edistämiseen paikallistasolla.