abortti – Heini Väisänen

The unequal abortion patterns in Finland

It’s been a while since my last post. A lot has happened in the last half-a-year-or-so. I became a lecturer at the University of Southampton in October, submitted my thesis to LSE in February and a couple of papers came out one of which was featured in Helsingin Sanomat (the biggest newspaper in Finland; see here in Finnish).

These last two papers that I published out of my thesis were about the association between labour market position (being employed, unemployed, student or inactive in the labour market) and the likelihood of abortion; and about the educational gradient in the likelihood of having more than one abortion. The former came out in the Finnish Yearbook of Population Research and the latter in Journal of Biosocial Science.

Both papers show that women’s socioeconomic position is associated with the likelihood of having an abortion and this has been the case since the 1970s until nowadays. Women who were unemployed were more likely to have an abortion than employed women in particular if they were not married or cohabiting. This indicates that women are concerned about the economic wellbeing of their family in an uncertain situation. During the recession of the 1990s the likelihood of abortion was higher among those who already had children and who were employed than it was before or after the recession. This implies that women may have been concerned about their position in the workplace in case they became pregnant. Given the economic situation we are facing today, it is something to consider.

When it comes to the likelihood of having more than one abortion during one’s reproductive life course, the likelihood is higher among those who have low levels of education, and the gap between the highly educated and those with no more than compulsory education has increased over time. Not many highly educated women had more than one abortion and the time since the first abortion, their relationship status or number of children they had were not associated with the likelihood. Women who had completed only compulsory education, however, had their second and third abortions sooner after the previous procedure than highly educated women and their other characteristics altered the likelihood as well. It may be that women with high education benefit more from post-abortion contraceptive counselling than women with low education.

Taken together, both of these studies show that abortion access in Finland depends on women’s standing in the society regardless of family planning provision in all municipalities since the 1970s and sexuality education in all schools. Although these are important policies and should be continued, there is a need to evaluate whether something could be done to better reach those in more precarious situations in the society.

Sources:

Väisänen, Heini (2016). “Educational inequalities in repeat abortion: A longitudinal register study in Finland 1975-2010.” Journal of Biosocial Science, doi:10.1017/S002193201600016X.

Väisänen, Heini (2015). “Labour Force Participation and the Likelihood of Abortion in Finland over Three Birth Cohorts.” Finnish Yearbook of Population Research, 50: 5-20.

Raskaudenkeskeytystä hakevan naisen oikeudet tärkeämpiä kuin hoitohenkilökunnan vakaumukset

Huomenna 8. lokakuuta 2015 eduskunnassa on lähetekeskustelussa laki joka koskee kansalaisaloitetta lakisääteisestä oikeudesta kieltäytyä “elämän lopettamisesta” (suora lainaus eduskunnan sivuilta) terveydenhuollon henkilökunnalle vakaumuksellisista syistä. Todellisuudessa lakiehdotus tarkoittaisi hoitohenkilökunnan mahdollisuutta kieltäytyä hoitamasta naista, joka hakee raskaudenkeskeytystä.

Ensikuulemalta lakiehdotus ei ehkä kuulosta kovin pahalta. Suomessahan voi aina hakeutua toisen lääkärin puheille, mikäli ensimmäinen sattuu vakaumuksellisista syistä vastustamaan aborttia. Todellisuudessa kyseisellä lainsäädännöllä on huomattu olevan useita negatiivisia vaikutuksia maissa, joissa se on olemassa.

Lainsäädännön haittavaikutuksia vähätellään usein sanomalla, että vain pieni osa lääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta kieltäytyisi hoitamasta potilaitaan. Kuitenkin esimerkiksi Italiassa keskimäärin 70% gynekologeista on kieltäytynyt aborttien tekemisestä (1). Joillain alueilla jopa yli 80% ei tähän toimenpiteeseen suostu (2). Laki asettaa naiset eriarvoiseen asemaan ja vaikeuttaa hoitoonpääsyä etenkin kaupunkien ulkopuolella, missä vaihtoehtoisia palveluita voi olla vaikeaa löytää.

Usein lakia perustellaan säälimällä hoitohenkilökuntaa, joka joutuu toimimaan vastoin uskonnollista vakaumustaan. Vaikka asia heille varmasti vaikea onkin, on muistettava, etteivät hoitoon hakeutuvat naiset ja hoitohenkilökunta ole tasa-arvoisessa valta-asemassa. Suomessa naisen tulee jo nyt saada kahden lääkärin hyväksyntä abortille sosiaalisista syistä. Lääkärit toimivat portinvartijoina ja voivat käyttää valtaansa vaikeuttaakseen toimenpiteeseen pääsemistä. Ehdotettu lainsäädäntö ei ainakaan parantaisi tilannetta, vaan viestittäisi, ettei naisten tule saada itse päättää omasta kehostaan. Lainsäädännön tulisi puolustaa heikommassa asemassa olevaa, ei vaikeuttaa heidän asemaansa.

Olen jo aikaisemmassa kirjoituksessani korostanut, että pääsy turvallisiin raskaudenkeskeytyspalveluihin on tärkeää, sillä tämän oikeuden rajoittaminen ajaa naiset kotikutoisten menetelmien ääreen, mikä on riski heidän terveydelleen ja jopa elämälleen. Salliva aborttillinsäädäntö on yksi mutta ei ainoa tekijä naisten elämän turvaamisessa. Helppo pääsy raskaudenkeskeytykseen on toinen yhtä tärkeä tekijä.

Lakialoitteesta on puhuttu mediassa surullisen vähän huolimatta siitä kuinka tärkeä se on naisten oikeuksien kannalta. Pitäkää meteliä! Lain haittavaikutukset on tuotava esiin.

Muita aiheeseen liittyviä tekstejä:

Marianne Niemelä, Vihreä Lanka: Miksi joudumme yhä taistelemaan aborttioikeudesta?

Väestöliitto: Ei omantunnonvapautta raskauden keskeytyksiin.

Lähteet

Chavkin et al. 2013. Conscientious objection and refusal to provide reproductive healthcare: a White Paper examining prevalence, health consequences, and policy responses. International Journal of Gynecology and Obstetrics.
Fiala & Arthur 2014. “Dishonourable disobedience” – Why refusal to treat in reproductive healthcare is not conscientious objection. Woman – Psychosomatic Gynaecology and Obstetrics.

Miksi lyöt lyötyä Päivi Räsänen? — Perustietoa raskaudenkeskeytyksistä Suomessa

Helmikuun viimeisenä päivänä A-studiossa käsiteltiin kristillisdemokraattien abortteihin liittyviä lakialotteita, joista toinen vaatii lääkäreille oikeutta kieltäytyä suorittamasta raskaudenkeskeytystä, mikäli se on vastoin heidän (kristilistä) vakaumustaan ja toinen vaatii sikiön sairauden vuoksi suoritettavien aborttien raskausviikkorajan alentamista 24 viikosta 20 viikkoon. Aborttilain tiukennusta nämä poliitikot perustelevat halulla vähentää abortteja ja erityisesti jälkimmäistä sillä, että nykymenetelmillä voidaan 22 raskausviikon jälkeen syntyneitä keskosia voidaan pitää hengissä, joten on väärin abortoida sikiö, joka periaatteessa on elinkelpoinen. Kuulostaa vakavalta, on siis hyvä tarkastella, millaisesta ongelmasta oikeastaan on kyse.

Suomessa raskauden keskeyttäminen on sallittu sosiaalisista ja lääketieteellisistä syistä. Edellisten vuoksi raskaus voidaan kahden lääkärin suostumuksesta keskeyttää ennen 12. raskausviikon päättymistä tai ennen 20. raskausviikon päättymistä erityisen painavista sosiaalisistä syistä Valviran päätöksellä. Mikäli sikiöllä todetaan vakava sairaus, keskeyttäminen on mahdollista 24. raskausviikon loppuun saakka. Mikäli naisen henki tai terveys on vaarassa, ylärajaa ei ole.

Alla on kuvio, jossa ovat mukana vuosittain Suomessa tehdyt abortit ja synnytykset (lähde THL). Edelliset on jaoteltu ryhmiin raskauden keston mukaa. Kuviosta näkyy, että lähes kaikki abortit Suomessa tehdään jo ennen 8. raskausviikon päättymistä. Päivi Räsänen on huolissaan niistä noin sadasta vuosittaisesta keskeytyksestä, jotka tehdään 20. raskausviikon alkamisen jälkeen. Suomessa tehdään nykyisin vuosittain noin 10 000 aborttia. Se vastaa alle 15 prosenttia sellaisista raskauksista, jotka eivät pääty keskenmenoon. Prosentti raskaudenkeskeytyksistä tehdään 20. raskausviikon jälkeen. Osuuus on niin pieni, ettei sitä meinaa edes a.o. kuviosta nähdä, vaikka nämä keskeytykset on merkitty eri värillä kuin muut kuvion raskaudet.

Useimmat abortit tehdään, koska alkanut raskaus ei ollut toivottu. Tästä ei kuitenkaan ole kyse niiden raskaudenkeskeytysten kohdalla, joita vastaan KD on lähtenyt taistelemaan. Nämä keskeytykset tehdään, koska sikiö on vakavasti sairas. Osa vakavista sairauksista voidaan varmuudella diagnosoida vasta 22. raskausviikolla, joten rajan laskeminen ei ole lääketieteellisesti perusteltua. En ymmärrä, miksi KD haluaa lyödä Raamatulla vanhempia, jotka varmasti ovat elämänsä vaikeimman ratkaisun edessä päätyessään keskeyttämään toivotun raskauden sikiön vakavan sairauden vuoksi. Vaikka terve keskonen voidaan pitää hengissä jo 22. raskausviikon jälkeen, abortoidut sikiöt eivät kuulu tähän ryhmään, sillä ne eivät ole terveitä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät abortit vähene lakeja tiukentamalla. Ainoa tehokas tapa vähentää abortteja on ehkäisy. Raskaudenehkäisyvälineitä tulee olla saatavilla helposti ja edullisesti. Ihmisten on myös osattava käyttää niitä, joten koulutukseen ja tiedotukseen tulee panostaa. Toinen tehokas keino on taata neuvontaa ja tukipalveluita naisille, jotka ovat abortin juuri hankkineet. Etenkin jälkimmäisessä on Suomessa puutteita.

Ehdotan, että kaikki, jotka ovat suomalaisista (kansainvälisesti muuten melko alhaisista) raskaudenkeskeytysluvuista huolissaan, keskittäisivät voimavaransa ehkäisyneuvontaan, abortin jälkeiseen uskonnollisesta vakaumuksesta vapaaseen neuvontaan sekä köyhyyden poistamiseen. Tällöin varmasti raskaudenkeskeytykset vähenisivät entisestään.

Koska emme elä maailmassa, jossa sattumia ja vahinkoja ei tapahdu, abortteja tullaan varmasti aina jonkin verran tekemään. Siitä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan niin kauan kuin turvallisia raskaudenkeskeytyspalveluita on saatavilla ja abortin jälkeistä apua tarjotaan niille naisille, jotka sellaista kaipaavat.

Linkkejä