Raskaudenkeskeytystä hakevan naisen oikeudet tärkeämpiä kuin hoitohenkilökunnan vakaumukset

Huomenna 8. lokakuuta 2015 eduskunnassa on lähetekeskustelussa laki joka koskee kansalaisaloitetta lakisääteisestä oikeudesta kieltäytyä “elämän lopettamisesta” (suora lainaus eduskunnan sivuilta) terveydenhuollon henkilökunnalle vakaumuksellisista syistä. Todellisuudessa lakiehdotus tarkoittaisi hoitohenkilökunnan mahdollisuutta kieltäytyä hoitamasta naista, joka hakee raskaudenkeskeytystä.

Ensikuulemalta lakiehdotus ei ehkä kuulosta kovin pahalta. Suomessahan voi aina hakeutua toisen lääkärin puheille, mikäli ensimmäinen sattuu vakaumuksellisista syistä vastustamaan aborttia. Todellisuudessa kyseisellä lainsäädännöllä on huomattu olevan useita negatiivisia vaikutuksia maissa, joissa se on olemassa.

Lainsäädännön haittavaikutuksia vähätellään usein sanomalla, että vain pieni osa lääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta kieltäytyisi hoitamasta potilaitaan. Kuitenkin esimerkiksi Italiassa keskimäärin 70% gynekologeista on kieltäytynyt aborttien tekemisestä (1). Joillain alueilla jopa yli 80% ei tähän toimenpiteeseen suostu (2). Laki asettaa naiset eriarvoiseen asemaan ja vaikeuttaa hoitoonpääsyä etenkin kaupunkien ulkopuolella, missä vaihtoehtoisia palveluita voi olla vaikeaa löytää.

Usein lakia perustellaan säälimällä hoitohenkilökuntaa, joka joutuu toimimaan vastoin uskonnollista vakaumustaan. Vaikka asia heille varmasti vaikea onkin, on muistettava, etteivät hoitoon hakeutuvat naiset ja hoitohenkilökunta ole tasa-arvoisessa valta-asemassa. Suomessa naisen tulee jo nyt saada kahden lääkärin hyväksyntä abortille sosiaalisista syistä. Lääkärit toimivat portinvartijoina ja voivat käyttää valtaansa vaikeuttaakseen toimenpiteeseen pääsemistä. Ehdotettu lainsäädäntö ei ainakaan parantaisi tilannetta, vaan viestittäisi, ettei naisten tule saada itse päättää omasta kehostaan. Lainsäädännön tulisi puolustaa heikommassa asemassa olevaa, ei vaikeuttaa heidän asemaansa.

Olen jo aikaisemmassa kirjoituksessani korostanut, että pääsy turvallisiin raskaudenkeskeytyspalveluihin on tärkeää, sillä tämän oikeuden rajoittaminen ajaa naiset kotikutoisten menetelmien ääreen, mikä on riski heidän terveydelleen ja jopa elämälleen. Salliva aborttillinsäädäntö on yksi mutta ei ainoa tekijä naisten elämän turvaamisessa. Helppo pääsy raskaudenkeskeytykseen on toinen yhtä tärkeä tekijä.

Lakialoitteesta on puhuttu mediassa surullisen vähän huolimatta siitä kuinka tärkeä se on naisten oikeuksien kannalta. Pitäkää meteliä! Lain haittavaikutukset on tuotava esiin.

Muita aiheeseen liittyviä tekstejä:

Marianne Niemelä, Vihreä Lanka: Miksi joudumme yhä taistelemaan aborttioikeudesta?

Väestöliitto: Ei omantunnonvapautta raskauden keskeytyksiin.

Lähteet

  1. Chavkin et al. 2013. Conscientious objection and refusal to provide reproductive healthcare: a White Paper examining prevalence, health consequences, and policy responses. International Journal of Gynecology and Obstetrics.
  2. Fiala & Arthur 2014. “Dishonourable disobedience” – Why refusal to treat in reproductive healthcare is not conscientious objection. Woman – Psychosomatic Gynaecology and Obstetrics.
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s